Ensimmäinen ajatus aamulla oli, että tää ei tuu toimimaan. Mä en elätä tällä itseäni. Miten mä pystyn tuottamaan yksin niin paljon tuotteita, että vuoden myynti on 36000?! Mitäpä jos olisinkin vaan sivutoiminen yrittäjä? Ai niin, sitten en saa starttirahaa ja kelan työttömyysrahalle tippuneena päivärahakin varmaan loppuu, koska on (sivu)tuloja... No, harmaa talous...? Ei, mun läpirehellinen luonne ei anna anteeksi huojausta, vaikka valtio on meitä lapsiperheitä huojannut ja kyykyttänyt mennen tullen. Mitä siis teen? Istun koneelle ja alan tehdä liiketoimintasuunnitelman numero-osuuksia.Tuntuu, että tämänkin asian kanssa saa painia yksin. MUNHAN ne arviot myynnistä pitäis tietää. Miten helvetissä mä voin arvioida mitään, kun en oo vielä mitään myynyt?!

Jatkuvat huonot talousuutiset ei anna kannustusta yhtään enempää. Jos perheenäidin pitää miettiä, että ostaako laadukas suomalainen käsintehty villatuubi talven viimoihin (viime talvi oli lämpimämpi kuin juhannusaatto) vai natsialesta samalla rahalla kopallinen ruokaa, niin järkevä äiti päätyy varmaankin viimeiseen..

Olen siis valinnut aloista sen, joka tällä hetkellä ei takuuvarmasti tee rikkaaksi. Miksi sitten aion ryhtyä tähän? Koska kokemuksesta tiedän, että en kykene työskentelemään kenenkään käskystä (auktoriteettiongelma), palan halusta tehdä käsin näkyvää, haluan luoda sitä, mitä itsekin arvostan ja käytän. Ja kaikesta tästä numerohelvetistä selvittyäni voin keskittyä suunnittelemaan omaa mallistoa. Pitkän prosessin päätös ja unelman toteutuminen on se, joka potkii eteenpäin. (niin ja tilillä olevat 2,03 euroa)

Rikasta keskiviikkoa !!!!