28.8.2014

Ennen toista aamukahvimukillista soi puhelin,jossa numero mutten tunne. Vastaan ja heti tajuan, että jotain kaupataan. Ärsytyskynnys ylitetty, mutta ajatuksen kulku on hitaanlaista, joten poju linjan toisessa päässä ehtii vilauttaa sanan Handmade by Carita. Sitten ajattelen, että ehkä nyt pidän suun kiinni ja kuuntelen. No, sainkin kuunnella aika kauan. Nämä yrityksille mainontaa kauppaavat ovat pirullisen hyvin koulutettuja puhumaan ja puhumaan ja puhumaan... Budjetti, jonka olen varannut markkinointiin yrityksen alulle saattamiseksi kymmenkertaistuisi yhdessä mainoksessa. En lähde edes erittelemään kaikkea puhelun sisältöä, mutta nyt tiedän, että joudun toimimaan, kuten lehtimyyjienkin kohdalla. Sanon heti alussa, että säästetään meidän molempien aikaa ja ei kiitos...

Alkuviikon epätoivo vaihtui tiistaina siihen, että asiat menivät rytinällä eteenpäin. Nyt on y-tunnus, hakemuksia laitettu, materiaaleja tilattu,uusia ideoita, markkinatuotteita tehdään ja tämä kaikki vain sen takia, että menin vihdoin oikean ihmisen juttusille. Tieto kuulemma lisää tuskaa, mutta tiedottomuus tekee hulluksi!

No,nyt kun pää on jo näin valmiiksi kipeä ja mieli todella vastaanottavainen onkin hyvä käyttää tämä päivä tuotteiden tekemiseenja suunnitteluun. Eli se työ mitä rakastan, on nyt jäänyt sivuosaan tämän kaiken byrokratiaverkon varjon alle. Varjo on nyt hieman pienempi ja valoa välillä pilkahtaa.

Valoisaa päivää!

P.S.

Mainontaa on kaikenlaista. Juuri radiosta kuulemani Lidlin mainos sai kahvit purskahtamaan taas rinnuksille. Sarkasmi vaan puree meikäläiseen. Sitä ehkä tulee vilahtamaan omillakin sivuillani...

Ensimmäinen ajatus aamulla oli, että tää ei tuu toimimaan. Mä en elätä tällä itseäni. Miten mä pystyn tuottamaan yksin niin paljon tuotteita, että vuoden myynti on 36000?! Mitäpä jos olisinkin vaan sivutoiminen yrittäjä? Ai niin, sitten en saa starttirahaa ja kelan työttömyysrahalle tippuneena päivärahakin varmaan loppuu, koska on (sivu)tuloja... No, harmaa talous...? Ei, mun läpirehellinen luonne ei anna anteeksi huojausta, vaikka valtio on meitä lapsiperheitä huojannut ja kyykyttänyt mennen tullen. Mitä siis teen? Istun koneelle ja alan tehdä liiketoimintasuunnitelman numero-osuuksia.Tuntuu, että tämänkin asian kanssa saa painia yksin. MUNHAN ne arviot myynnistä pitäis tietää. Miten helvetissä mä voin arvioida mitään, kun en oo vielä mitään myynyt?!

Jatkuvat huonot talousuutiset ei anna kannustusta yhtään enempää. Jos perheenäidin pitää miettiä, että ostaako laadukas suomalainen käsintehty villatuubi talven viimoihin (viime talvi oli lämpimämpi kuin juhannusaatto) vai natsialesta samalla rahalla kopallinen ruokaa, niin järkevä äiti päätyy varmaankin viimeiseen..

Olen siis valinnut aloista sen, joka tällä hetkellä ei takuuvarmasti tee rikkaaksi. Miksi sitten aion ryhtyä tähän? Koska kokemuksesta tiedän, että en kykene työskentelemään kenenkään käskystä (auktoriteettiongelma), palan halusta tehdä käsin näkyvää, haluan luoda sitä, mitä itsekin arvostan ja käytän. Ja kaikesta tästä numerohelvetistä selvittyäni voin keskittyä suunnittelemaan omaa mallistoa. Pitkän prosessin päätös ja unelman toteutuminen on se, joka potkii eteenpäin. (niin ja tilillä olevat 2,03 euroa)

Rikasta keskiviikkoa !!!!

Nyt astuin maailmaan, jossa en ole koskaan aikaisemmin ollut saatikka edes vieraillut. Loin tämän blogin päiväkirjaksi siitä, mitä on ryhtyä yrittäjäksi eli hypätä ihan tuntemattomaan. Yritän muistaa, että näitä sivuja lukevat muutkin kuin minä, joten jonkinlainen sensuuri on ehkä hyvä minunkin pitää mielessä.

Kirjoitan tänne tuntemuksia,mokia, oppeja, kaikkea maan ja taivaan väliltä siitä, mitä aloittelevana yrittäjä joutuu käymään läpi. Toivon, että kommentoit tekstejäni, jos niissä on jotain kommentoitavaa.

Carita